Mistä kaikki alkoi?

Sunnuntai 24.3.2019 - puheenjohtaja Eija Grönholm


Keväinen tervehdys Teille blogin lukijat!

Olen toiminut nyt tämän yhdistyksen puheenjohtajana virallisesti tasan kolme viikkoa. Tässä lyhyt kertomus siitä, miten päädyin tehtävään.

Olen ollut diabeetikko jo kymmeniä vuosia. Ensimmäiset kohonneet sokeriarvot havaittiin jo 90-luvun puolessa välissä, olin tällöin reilu parikymppinen.  Ensimmäiset pillerit sain joskus 2000-luvun alussa. Ei tällöin tutkittu sen tarkemmin, työterveyslääkäri sanoi, että minulla on metabolinen oireyhtymä. Raskausaikana vuonna 2005 olin Carean hoidossa ja tällöin tietysti vain insuliinihoidolla. Vuodet vierivät ja sain lisää lääkkeitä. Tuli kolestrolia ja verenpainetta. Minusta tuli myös työterveyshuollon painajainen. Aamuarvot huitelivat yli 8:ssa ja lopulta lääkäri totesi 2017, että en minä sinua enää osaa hoitaa. Hba1c:kin oli 7.5-7.8% välillä. Verikokeissa juoksin 3 kk:n välein ja sain eri lääkkeitä kokeiltavaksi. Eivät toimineet. Lopulta työterveyshuoltomme kilpailutettiin ja itse keskeytin työt opintovapaan ajaksi. Hoitotaho piti löytää muualta. Aikani vetkuttelin, mutta menin lopulta oman terveyskeskuksen diabeteshoitajalle. Hän määräsi peruskokeet ja kokeet osoittivat, että hoitotasapainoa ei todellakaan ollut. Hba1c oli kivunnut 9,3%:iin. Hoitajan vastaanotolla tuli ilmi, että olin saanut ei-sallittua lääkeyhdistelmää jo vuosien ajan eli vatsahormoonia sekä pistoksina että tabletteina. Eipä ihme, että kärsin jatkuvasti vatsanväänteistä... Todettiin insuliinipuutos ja sain inskat ja passituksen lääkärille. Tänään aamumittaus näytti jo 6.4!

Koska viimeaikaiset kokemukset lääkäreistä olivat huonoja, päätin hakeutua yksityiselle. Eipä ole vielä onnistunut. Kotkan seudulta ei tahdo löytyä endokrinologeja. Muutama on, mutta heille ei saa aikoja. Erään paikallisen tuottajan vastaus oli, että seuraa verkkosivulta vapaita aikoja. MUTTA KUN NIITÄ EI OLE.

Tämä oli se tapahtumaketju, jonka seurauksia havahduin! Ei tämä voi mennä näin! Olin jo vuosia miettinyt liittymistä Diabetesyhdistykseen ja eräänä sunnuntaina sen tein. Samalla bongasin verkosta, että yhdistyksen vuosikokous oli heti seuraavana maanantaina ja luennoitsijana Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka. SINNE! Tämän luennon aikana sain enemmän tietoa kun ikinä näiden vuosien aikana. Luennon jälkeen jäin kokoukseen, jossa yllättäen minua esitettiin puheenjohtajaksi. Yhdistyksen haastava toimijatilanne olisi johtanut siihen, että toiminta olisi lopetettu. Omasta tilanteestasi johtuen päätin suostua ja päätin myös, että jos omalla toiminnallani voin auttaa muita diabeetikkoja ajautumasta vastaavaan tilanteeseen, niin olen onnistunut! Se jää nyt nähtäväksi.

Hoitovaa lääkäriä minulla ei edelleen ole, sellaista jonka kanssa haluan luoda toimivan hoitosuhteen ja johon luotan. Olen valmis matkustamaankin, jos tiedän päätyväni asiantunteviin käsiin. Mutta älkää huolestuko, menen kyllä terveyskeskuksen vastaanotolle, jotta saan reseptit uusittua! Mittaan arvoja, syön terveellisesti ja liikun sen, mitä pro gradu -työn lomassa ehdin/jaksan/viitsin. Hetkellisestä suvantovaiheesta noustaan kyllä. Se vaatii monen asian onnistumista ja monen ihmisen tukea! Usko on vahva!

Kevättä odotellessa!omakuva.jpg

-eija-


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini